Don't waste your time or time will waste you

Johan on paikat rempallaan.

Älkää turhaan kyselkö missä olen(olemme) luuranneet. Näytön takana tietenkin kaiket päivät näppikset suhisten, mutta ns. inspis blogin päivittämiseen ei ole iskenyt viimeaikoina, joten olen jättänyt löpinät sikseen.

Viime viikon torstaina vietimme pientä tyttösten iltaa, suunnistimme blogitoverini kämpille vaikkei se itse ollut edes mestoilla. Hah ! Sen siitä saa kun antaa tällaiselle luikurikaverille avaimensa.. Tai no ei me siellä mitään pahennusta aiheutettu - mitä nyt Lumi hajotti kaiuttimet, mut anyway - kunhan istuttiin Katjan ja Lumpparin kanssa tunti pari nostattelemassa fiilistä, koska myöhäisillaksi suuntasimme nokkamme kohti On The Rocksia, jossa PMMP veti upean settilistattoman shown. Tämä ehkäpä siksi kun Heikillä (eiks se nyt se hassuilmeinen rumpali ollu) oli syntymäpäivä ja niiden kööri halusi vähän irrotella normaalia enemmän. Soittivat vähän fiiliksen mukaan ja mitä yleisöstä kukin ikinä tahtoikaan kuulla, eli soittivat siis biisejä joita ei ehkä oo tullut muutamaan vuoteen. Ainoa mikä vähän kaiversi oli se, ettei jostain kumman syystä tullut TAITELIAA eikä RUSKETUSRAITOJA, senhän nyt luulisi kuuluvan aina sinne joukkoon iloiseen. KAH! Oli silti upeeta, joskin olin eirttäi väsynyt, eikä keskittymiseni joka välissä ollut 110%. Kameranpentele ei tullut mukaan, joten ei ole esittää edes huonolaatuisia kuvia.

Ja perjantai, voi pojat, perjantai oli jotakin ! Vaihteeksi päädyimme Annin kotio etkoilemaan, tällä kertaa Katjan ja Riikan kanssa.


Otimme kupposen jos toisenkin ja kodinhengetärkin ehti tovin seurata meidän alkulämmittelyä kun saapui piiiitkältä työrupeamalta kotiin. Aika meni siinä naamavärkkejä ja tukkaa laitellen ja rupatellen, jumalten juomia naukkaillen ja, noh, pakollisia valokuvia napsien..

yksinäinen cowboy

Lähdimme siinä yhdentoista kieppeillä muistaakseni jaloittelemaan ratikkapysäkille ja 'mahtavista' rössenvälttelyistäni huolimatta piipahdin Shelliltä ostamaan askin vihreää lama-mallua.. yäk. Ei meidän tarvinnut kauaa keskustella kun olimme tulleet siihen tulokseen, että yritämme Lostariin sisään. Ja jos ei päästäisi niin sit ei kyllä ollut b-vaihtoehtoa mietittynä. Mut kas kun niin viehkeitä neitoja ollaan, ni ei meiltä edes papruja kysytty ! Oltiin niinku heti ines siin skenes.

Päädyttiin ihan ensitöiksemme jonkun pariskunnan ja niiden kolmas-pyörä-kaverin kanssa nurkkapöytiin keskustelemaan järkeviä, jonka ohella kyllä pariskunnan mies mainosti kolmas-pyörä-kaverinsa jalkoväliä isoksi. Ja et se haluais tanssimaan.. uh. No se ei ollut mikään Zac Efron tällain hienosti ilmaistuna niin en kyllä halunnut/jaksanut lähteä. Mutta 31 v. syntymäpäiviensä kunniaksi pariskuntamies kävisi ostamassa tarjottimen täydeltä maukkaita shotteja, josta mekin saimme osamme. Jes. Välitiedotteena, että ei tarvinnut ostaa kun 2 juomaa illan aikana itse, pohjat oli hyvät ja sai viel ilmasii shotteja, a vot !

Päästiin röökikoppeiluiden ja pöytäkeskustelujen kautta alakertaan hetkeksi tanssahtelemaan ja jossain vaiheessa iltaa aloimme jutella kahden espanjalaisen, Ricardon ja Ricardon, kanssa kaikkea..öö. kaikkea? Olisitte nähnyt Kaken, se oli niin onnensa kukkuloilla eikä mitään tasankoja ollut näkyvissä kun habla español. JA HEI! Minäkin yhden kurssin opiskelleena sanoin heille muutaman sanan tuota upeaa kieltä.

Liittyipä keskustelurinkiimme myös saapasmaasta Suomeen rantautunut 32-vuotias Manuel aka Manu, joka luikerteli luoksemme kommentoimalla Riikalle jotakin tyyliin "Sulla on tän paikan cooleimmat hiukset" ja vonkumalla parturointia itselleen. Ilta kuluikin siinä sit todella nopeesti niiden kaikkien alfaurosten kanssa jutskaillessa ja käytiin me viel tanssimassakin vähän. Lähdön hetken koittaessa en tiedä mikä minuun iski, mutta kävin vielä sanomassa heipat sille italiaanolle, joka sitten pyysi mun numeroa ja jonka minä OMG annoin ! :o Siis se ei todellakaan ollut mikään UPEE et olisin siks sen antanu vaan muuten vaan kiva, mut sit heti tilanteesta päästyäni kirosin kakelle ja riissalle, et miks menin antaa sen ja et en kyl vastaa tuntemattomiin numeroihin.. :D no toistaiseksi mitään ei ole kuulunut *kopkopkop*.

Uskollisen ystävämme, McDonaldsin taivaallisten hampurilaisaterioiden jälkeen Riikka suunnisti kotiinsa ja allekirjoittaneen sekä Katjan piiiiitkä taival Annin kämpille saattoi alkaa.

We sure had some great time there! Nyt aletaan ottaa Lostarii kunnolla haltuun.

Yours Truly,

Espoo

ps. Otsikko ei ole sattumaa. Se liittyi hyvin noihin alkulöpinöihin ja oli myös kaukaa haettu ilmaisu sille, jotta TÄNÄÄN **TTU MUSE @ HARTWALL AREENA !!1!!1 Suck my nivus area te jotka ette lippua ostaneet ! ahahahahahahahahahahahahahahaha.

haha.

Aivan viimeisenä finaalina vielä pari pakollista vessa ym. kuvaa