Enemmän on enemmän. Tässä tapauksessa mainittu aatos tulee tulkita sillain, että tänään kirjoitetun tekstin määrä korvaa laadun.
Oon täs tovin puhunut mun 'pikkusiskon' aka ystäväni Jennin pikkusiskon aka ystäväni, joka on minua huomattavasti nuorempi kanssa, et alettais vähän lenkkeilee yhdessä, lähinnä sellasta rentoo rullausta mut kunhan tulis tavaksi. No, ryhdyttiin viime viikolla tuumasta toimeen ja läksittii pitkin Espoota jalkasin, mutta vasta hetken käveltyämme sillä tuli riitaa siskonsa kanssa, jonka seurauksena tiemme erkanivat ja jatkoimme matkaa omine nokkinemme.
Noh, oli jo niin pimeetä ku yö olis ollut ja sataa ropisikin vähän ja olin tallaamassa yhden alikulkutunnelin kohdalla kun vastaani fillaroi eräs kundi, joka pysähtyi mun kohdalle ja alkoi keskustelun jotenkin seuraavasti: "Hei sori, et haluis jäädä mun kanssa röökille ku tekis mieli päästää höyryjä ja kukaan ei ikinä jää röökille ni voisitsä nyt jäädä mun kaa..?" *minä pöyristynyt ilme ja hämmennys naamalla* "noo.. okei...?" "No, onks sul röökiä?" "Ei" "No mulla on kyl sätkiä jos haluut..?" "Eeeemmä tarvii ku emmä sillai polta *köh*" "Okei, no hei mennään tohon tunnelin alle kun tääl sataa.." "Oke.. 8 "
Ja sen jälkeen alkoi erittäin odottamaton avautuminen hänen puoleltaan ja keskustelu kaikesta mahdollisesta, hah en viitti kirjottaa tänne kaikkea, mut puhuttiin opiskelusta ja tyhmistä kavereista (hän puhui) ja sen sellasesta, KUNNES tuli hetki, jolloin hän kysyi sitäkin odottamattomamman kysymyksen : "Olisko ihan törkeetä pyytää sun puhelinnumeroa?" *WHAT?!? MISTÄ LÄHTIEN TUNTEMATTOMAT UKOT ON PYYTÄNY MUN NUMEROA (ks. blogimerkintä jossa kerron eräästä italiaanosta)* "Noo emmä tiedä.." ja yritin livistää aiheesta tyylikkäällä aiheenvaihdoksella ja jatkoimme juttua kaikesta muusta, kunnes totesin ehkä 20-30 minuutin keskustelun jälkeen et nyt olis varmaan aika lähteä, kaveri odottaa. Jonka jälkeen hän pyysi numeroa uudestaan. Katselin hieman punastellen ja vaikerrellen kengänkärkiin ja mutisin jotain "emmä tiedä. höm...en välttämättä.. nyt on pakko lähteä" "Ootko nyt ihan varma" "Oon mä. Katsotaan mitä kohtalo *oh dear* päättää, jos tavataan uudestaan ni lupaan antaa sen.." "Ok.. "
Keskusteluistamme oli aiemmin käynyt ilmi, että kyseinen hemmo oli täyttänyt edellisenä päivänä 26 ja synttäreitään hän oli juhlinut melkein yksin yhden kaljatuopin verran. Lähtiessäni totesin vielä, että voin antaa synttärihalauksen kerta oli niin surkeat kekkerit. Halasimme ja toivotin vielä hyvät yöt ja haha paras kohta oli ihan ku jostain leffasta: olin kävellyt vähän aikaa ja käännyin vielä katsomaan sitä poikaa ja näin kun se käänty samaan aikaan pyöränsä selässä katsomaan taaksepäin. Et sellanen iltalenkki :D
Ton tapauksen jälkeen oon ehtinyt julistaa kertomustani varmaan puolille naamakirja-kontakteista mutku tollasta sattuu niin harvoin (= ei ikinä) et oon tuntenut suurta tarvetta avautua tästä.. 8)
Parin tunnin päästä noi tarinan alussa mainitsemani siskokset olivat jo sopineet kinansa ja lähdettiin vielä mun vanhoille kotikulmille kävelee. Oli hauska kulkea vanhoilla nurkilla, mutta meinasi tulla suru puseroon kun siellä on maisemat muuttuneet niin paljon. Vanha piha oli ihan uudessa uskossa, ja meidän pieni ja persoonallinen Kirkkojärven koulu oli purettu, tilalla varmaan hehtaarin kokonen uusi koulu, johon joskus aikanaan tungetaan vissiin lukioo ja yläastetta ja amista ja ties mitä. Yäk. Edes meidän vanha kohtaamispaikka "talo" ei ollut enää paikallaan. Perkeleen herrat isot herrat jotka haluu Amerikan kokosia pömpeleitä joka nurkkaan.. >:/ Taisin miettii ääneen sellastakin, et jos joku roudaisi mut sinne umpijurrissa niin en tajuaisi olinpaikkaani.
Jätetään tämä ruikutus nyt sikseen ja siirrytään..
BILEISIIN OH YES, YOU GOT THAT RIGHT ! Mut mees eka tohon seuraavaan entryyn >>
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti