Alkon seksikkäin pullo

Nimittäin ei saatana, viime pertsinä saatiin vihdoin paikallaan junnanneet arsemme kiikuteltua DTM:än tanssilattioille yli puolen vuoden tauon jälkeen. Voi pojat, et on ollu ikävä!

Aloteltiin tapamme mukaan jo tutuksi tulleessa osoitteessa: Annin koti. Olen jo jonkin aikaa ollut tympääntynyt punaviiniin, kuin myös siideriin ja muihin ällötyksiin, joten tuona iltana valitsinkin juomani puhtaasti pullon perusteella. Katseeni kohdistui skumppahyllyssä koreilleeseen (myöhemmin Alkon seksikkäimmäksi pulloksi tituleeraamaani) tummanpuhuvaan muotovalioon, jossa oli hailakan vaaleanpunaiset kääreet ja etiketissä luki nätillä fontilla Pink. Oli miedon hapokasta ja hedelmäistä ja kukkaista ja vaikka mitä, joten nappasin sen onnellisena matkaan ja myöhemmin maku osottautui ihan melleväksi !

Juominen vähän väistyi alkuun kun alettiin taas "viime tingassa" (=n.5 tuntii ennenku piti lähtee) laittautumaan. Mun alter-ego, parturi-kampaaja, meinas olla hukassa kun piti taas värkkää yhden jos toisenki lettiä ja saada viel itsensä edustavaan "Tänään mennään kattoo Antti Tuiskua" -kuntoon. Ja mitä olis merkintä ilman väliin tungettavia valmistautumiskuvia...

Lähdettiin siinä hyvissä ajoin puol kymmenen jälkeen kun haluttiin olla ajoissa jonottamas Andee, sehän on kuuma ku tulinen hiili ni jonot oli sen mukaiset.. Ratikkapysäkille horjuttuamme, joku kajautti ilmoille et onhan nyt matkaliput mukana EI PERKELE! Enhän mä tajunnut ottaa sitä mun baarilompakkoon. "Noh tuskin niitä tarkastajii enää tähän aikaan tulee ja vaik tuliski ni tilaan matkapuhelimeen lipun", ajattelin. Aivan tovi tämän jälkeen siskoni soitti ja lässytin hetken Hamidin kanssa, unohdin siinä samassa tuon lippukeskustelun tyystin.

Ratikka ehti puksuttaa pari minuuttia kun kuului "Ei vitsi, tarkastaja ! Anni tilasiksä sen lipun?" Jähmetyin ja aloin epätoivoisesti näpyttelemään tekstaria puhelimeen kun se tarkastaja oli jo melkein sylissä istumassa.. "Köh juu, etin sitä vaan tässä.. ANNI MIKÄ SE NUMERO OLI?!???!?.. juu ihan hetki viel ku en löydä sitä täältä ANNNi se numero, aa 164... *tyyttyyt* noniii kas tässä hah, totta vie mulla lippu on" "Joudun nyt valitettavasti kirjottamaan tän sakkolapun kun sä tilasit lipun kesken matkan.." "Mutku unohdin ja mul on kyl kortti yhyy mut se unohtu.. ai henkkarit? juu hik hups, anni otaksä tän mun SKUMPPAPULLON JONKA SISÄLLÖN SIEMAILU ON KIELLETTY JULKISISSA?! kas näin.." Nojoo. Tiedämpähän nyt miltä sakkolapun saaminen tuntuu, hahahaha. Onneksi HKL on ystävällinen hajamielisille lipunomistajille ja sain asian korjattua HKL:än toimistossa myöhemmin..

Väliepisodista huolimatta pääsimme DTM -jonoon hymyssä suin, populaa olikin värjöttelemässä sisälle jo ihan kiitettävä määrä. Voi jukra sitä hyvää mieltä kun viimein päästiin tökkäämään pusuhuulileimat ranteen sisäpintaan, nam ! Kipiteltiin melkein muitta mutkitta yläkertaan ottamaan vähän tuntumaa tanssilattiaan ja heti ensitöikseni marssin "En soita Antti Tuiskua" -dj:n luokse, räpsyttelin ripsiäni ja toivoin MJ:tä. Hän oli just soittanut kuulemma Billy Jeanin, mut lupasi soittaa uudestaan ja viel ennen Antin keikkaa koska kerroin tahtovani kuulla kappaleen ja olevani myös matkalla alakertaan pian. Niinpä pari veisua väliin sujautettuaan arvon vittupää-before -dj pamautti Billy Jeanin uudestaan ilmoille. Siin tuli heitettyy hyvät muuvit.

Kompuroitiin sinne alakertaan jossain välis ja mentiin zuumailee keikkaa jostain minikokoisesta vip loungesta, jos oli mun, Annin ja Katjan lisäksi ainakin Riikka, Hanna, Linda, Markku, Kalle, Lucas, Samuli ja jossain välissä Aulikin ja pari muuta hemmoa. En muista keikoilla esitetyistä biiseistä juuri muuta kuin sen et keikka alkoi Juuret -biisillä (?), jossain välis tuli pätkä Thrillerii ja Sekaisin tuli myös. Olin niin keskittynyt tanssahteluun vuoroin sohvalla ja vuoroin lattialla, etten ees muistanut kattoo niit kuumii lanteita, jotka työstivät itseään lavalla. No we had a great time there !

Lyhyenlännältä vaikuttaneen keikan jälkeen taidettiin melko pian mennä taas ylös, johon Riikka seurasi perästä kun kaikki muut olivat lipuneet kotiin tai ainakin ulos siitä pytingistä. Kävin viel sen dj:n tiskillä ja nyt se kysyi multa heti ekana, et "Tuliksä toivoo Michael Jacksonii?" "No joo, hihhihh *räpsytiräpsyti* voisiksä mitenkää? mitä biisei sulla on?" "No oikeestaan melkein mitä vaan.." "No voisitko soittaa The Way You Make Me Feelin?" "No se vois kyllä toimia.." "JEee muiskmuisk kiitooos moi!" No ei se sit sitä soittanu, mut THRILLER kelpas ihan yhtä hyvin. Sen jouduin kyl vetämään yksin läpi täyteenahdetulla tanssilattialla kun Kakella oli lasinsiruläjään liukastumisensa jälkeen jossain välissä tullut huono olo ja ne läksi Annin kanssa johonkin. Tähän väliin täytyy sanoo: oon niin hyvää baariseuraa, et musta kannattaa oikeesti maksaa kun lataan teille sit kommenttii tyyliin "Hei oikeesti, ei olla oltu tääl yli puoleen vuoteen, nyt vittu ollaan tääl kunnol kyl sä Katja yhden huonon olon kestät" :D

Thrillerin jälkeen kävin viel kiittelee (Lue: nuoleskelee verbaalisesti) dj:tä, jonka jälkeen suuntasimme pettämättömään Iso Roban mäkkiin iltapalalle. JA NYT KAIKILLE VUOSIA MUKANA KULKENEILLE ! Muistatteko ne hetket kun olen ääneen miettinyt miksen koskaan osta aterian sijaan kahta hampurilaista ja juomaa? No nyt tuhannen päissäni muistin tämän aatteen ja tilasin jumalauta ne kaksi tuplajuustoa ja juoman! hah.

I must say..

I was happy.

Jälkikirjoitus: Enhän mä teitä tohdi ilman kunnollista silmänruokaa jättää. You're very welcome.

Sincerely,

Espoon anni