Superviikko + 3pv

Superviikko alkoi torstaina 19.11 kun VIHDOIN oli se päivä kun The Twilight Saga: New Moon tuli teattereihin.

Ja voi pojat, olihan sitä odotettu! Muistan elävästi sen päivän kun näin ensimmäisen trailerin kesäkuun alussa ja suurin piirtein laskin päiviä sitä lähtien. Tilanne oli nyt eri mitä ensimmäisen Twilightin kanssa, sillä senhän kävin vain katsomassa silkasta uteliaisuudesta ja ihastuin ja rakastuin ja ahmin kirjat vasta sitten sen jälkeen. Mutta nyt tiesin mitä odottaa ja suurinpiirtein mitä tulee tapahtumaan. Alkuillan  valmistauduimme tähän suureen koitokseen Espoon ja Katjan kanssa mun kämpillä, missä muuallakaan, ja ravitsimme itsemme hyvin, jotta jaksaisimme.

nam nam

"OMG näen kohta Robert Pattinsonin iiihhhKKk!!111++"

Ja täytyy kyllä sanoa, ettei elokuva tuottanut pettymystä, sillä vaikka omalla tavalla odotukset oli tosi korkealla (ja olinhan jo tuijottanut you tubesta kaikki mahdolliset materiaalit mitä leffasta vain oli julkaistu :D) ei odotukset silti olleet korkealla. Ja vaikka tiedän, että tuo on erittäin ristiriitaisesti sanottu, on se silti totta. New Moon kirjana on nimittäin niin erilainen mitä Twilight, ettei lopputulos olisi siis mitenkään voinut olla samanlainen, tarinan ollessa niin eri. Tykkäsin Christ Weitzin ohjauksesta paljon, ja kyllähän sen näki selkeästi kuinka suuri budjetti ero tällä ja ensimmäisellä leffalla oli. Leffan värit oli ihanat, ja monet pätkät mitä trailereita katsoessani epäilin kovasti, olivat lopputulokseltaan todella hyvät. Tietysti kun kirjasta tehdään elokuva, ei voi olettaa että kaikki lempikohdta löytyvät myös elokuvasta, mutta juuri se kirjan parhaan kohdan jättäminen pois elokuvasta kyllä ärsytti, olinhan lukenut sen miljoonat kertaa läpi ja miettinyt miltä se näyttäisi valkokankaalla ja jotenkin se oisi tuonut lopputulokseen enemmän "syvyyttä" tai jotain haha. Mutta kokonaisuuteen olin erittäin tyytyväinen enkä enää vihaa Jacobiakaan enää niin paljon ;)

Perjantaina herätys ei ollut niin pirteä, sillä 3h yöunien jälkeen täytyi suunnata vielä tekemään parit työjutut, ennenkuin kone veisi minut Brittein saarille illalla. Työt hoitu alta pois melko kivuttomasti, ja kellon lähestyessä puoltapäivää olin valmis. Täytyi vielä poikeat pomon luona viemässä paperit ja tietokone, ja käydä katsomassa vastasyntynyttä tyttövauvaa. Vauvat on kyllä söpöjä. Kotiin päästyäni ei ollut voimia ei niin yhtään. Istuin vain sohvalla ja aivot löi tyhjää. Tiesin että pitäisi pakata ja siivota, mutta en vain yksinkertaisesti kyennyt liikkumaan. Jotenkin sain tungettua laukkuun jotain vaatetta ja muut tarpeellisuudet ja tilasin itselleni taksin. En jaksanut siinä vaiheessa ajatella budjettia, sillä bussipysäkille käveleminen sateessa ilman sateenvarjoa, kuolemanväsyneenä, olisi ollut aivan liikaa vaadittu. Lento meni torkkuen ja kentällä sitten Laura ja Daniel olikin mua vastassa. Kotimatka oli erittäin piinaavaa, sillä silmät ei meinannu pysyä auki ei niin millään ja kaaduinkin suoraan sänkyyn perille päästyämme.

Lauantaina olin jo hieman pirteämpi ja pääsin kunnolla ihastelemaan Humphreytä.

Voi pojat mikä pikku veijari ja söpö kuin mikä. Meistä tuli hyvät kaverit viikon aikana ja oon varma että Humphreyllä on mua kova ikävä, niin paljon sen kanssa leikin ja riehuin ja rapsuttelin ja pidin sylissä♥ Lähdettiin sitten Lauran kanssa käymään kaupassa, sillä jääkaappia koristi kauniista pelkkä valo. Kauppa reissun jälkeen tehtiin lounaaksi sandwichit ja alettiin kattomaan Twilightia, sillä L&D ei sitä ollu vielä nähny, ja oltiin illalla menossa katsomaan New Moon, joten niiden piti päästä kärryille missä mennään. Alunperin luulin, että en kerkeis näkemään sitä suomessa, ja pakotin Lauran ostamaan meille liput lauantaille, joten koska meillä oli jo liput, täytyi ne siis käyttää, eikä mua yhtään hatainnut vaikka olinkin jo nähnyt sen, toisella kerralla pysty keskittymään paremmin kun tiesi mitä tuleva piti sisällään. ;)

Sunnuntaina käytiin sitten shoppailu- tai no oikeastaan hintaparatiisi Primarkissa ja kyllähän sieltä mukaan tarttui kaikkea kivaa. Matkalla ehkä eksyttiin muutamaan kertaan, ja  Laura ehkä ajo parkkihallissa väärään suuntaan..mutta perille päästiin ja hengissä oltiin vielä takasinkin tullessa. Illalla koittikin sitten viikon haaste. Koska L&D oli muuttanut uuteen asuntoon torstaina, ei meillä ollut käytössä nettiä, eikä tv:kään toiminut. Mitä ihmettä tultas tekemään kaikki illat ilman telkkaria ja nettiä? Ajatus tuntui oudolta, mutta eniten siinä häiritsi se fakta, kuinka riippuvaisia ollaan nykypäivän itsestäänselvyyksistä. Ensimmäinen ilta meni sitten jutelleen ja Yatzia pelaten ja miettien mitä tultaisiin seuraavana iltana pelaamaan :D

Maanantaina huristeltiin sitten Lauran kanssa Stevenageen josta mentiin junalla Lontooseen. Koska viime kevään reissulla oltiin kierretty jo pakolliset nähtävyydet, oli paino tällä kertaa täysin shoppailussa. Piipahdettiin aluksi Camdenissa jossa olis ollut vaikka kuinka paljon söpöjä koruja ja muita juttuja ostettavan, mutta ei sitä aina voi kaikkea ostaa. Parit korvikset kumminkin tarttui mukaan ennenkuin suunnattiin Oxford Streetille. Kierreltiin aika kunnialla kauppoja, välillä käytiin kyllä lounaalla ja kahvilla, mutta muuten aika pitkälti vietettiin koko päivä kaupoissa. Löysin vihdoin kauan etsimäni nilkkurit ja ne oli vielä puoli-ilmaset, sillä pulitin nahkasista kengistä 35£ mikä ei ois ollut Suomessa ikinä mahdollista.

Tiistaina sitten oli se päivä jota olin myös odottanut kuin kuuta nousevaa ja oikeastaan koko reissun idea lähti tästä. Suunnattiin autolla kohti Manchesteriä, missä olisi illalla Taylor Swiftin konsertti. Löydettiin hotellille helposti ja levittäydyttiin huoneeseen ja alettiin valmistautumaan iltaan. Käytiin hotellin ravintolassa syömässä, sillä ostettiin paketti mihin kuulu illallinen kahdella ruoalla ja juomalla sekä seuraavana päivänä aamupala. Ajattelin kun tilasin alkupalaksi Garlic breadia, että se olis niin varma vaihtoehto, ettei se vois mennä paljoa pieleen. Noh, kuinka väärässä olinkaan. Sillä valkosipuli LEIPÄNI näytti tältä:

Käytännössä se oli siis pitsa, missä oli juustoa ja paljon valkospulia. :D Ei siinä mitään, oli se ihan hyvää, mutta koska pääruoaksi olin valinnyt  pitsan, oli tilanne hieman huvittava. Ja kuka oikeasti jaksais syödä ton kokonaan, ja sen jälkeen vielä pääruoan? :D

Saatiin kumminkin sitten ruoat syötyämme ja suunnattiin kohti MEN Arenaa, joka oli ihan meidän hotellin vieressä. Oltiin hyvissä ajoissa paikalla, ehkä vähän turhankin, mutta aika meni kumminki melko nopsaa, ja sitten olikin jo lämppärin vuoro. Ja teinien kiljuminen alkoi. Lämppärinä toimi 15-vuotias Justin Bieber

joka tulee kyllä olemaan vielä tosi iso nimi, kunhan tuosta hieman kasvaa. Ja olihan se Justin ihana. Söpö kuin mikä, ja ääntäkin löytyy. Raukka oli vielä edellisen illan Lontoon keikalla murtanu jalkansa, ja joutui linkkaamaan kipsi jalassa yhellä jalalla ympäri lavaa, mutta teki kyllä tehtävän ja lämmitti yleisön.

Mutta sitten olikin illan päätähden vuoro. Ja jos jotain Taylor Swift osaa, niin se on kyllä viihdyttää yleisöään. En yhtään ihmettele, että neitonen voitti Entertainment Of The Year palkinnon, sillä sitä tuo show kyllä oli.

Jokaikinen yksityiskohta oli tarkoin mietitty, kuitenki  niin, että kaikki mitä lavalla tapahtui ei tuntunut mitenkään teennäiseltä ja väkiseltä. Ja voi sitä ääntä. Ja sitä huumoria, mitä laulujen välissä esitetyt videot sisälsivät, ja kaikki ne kimaltavat mekot ja cowboy-bootsit. Harmikseni kamerasta loppui akku, joten en saanut kuin muutaman hassun kuvan, mutta ei se nyt mikään maailman loppu ollut,  koska nekin harvat kuvat mitä sain, eivät olleet mitään mestariteoksia, tavallisen digipokkarini ansiosta :D

Mutta siis todellakin oli kaiken sen vaivan arvoinen keikka, ja ehdottomasti haluan nähdä uudelleen jos vain siihen sopiva tilaisuus tulevaisuudessa on. En oikein edes osaa sanoin kuvailla sitä, niin hyvä se oli :) ♥ 

Keskiviikkona oli sitten vuorossa automatka takaisin Huntingdoniin, joka tuntui kestävä ikuisuuden. Matkalla vielä poikettiin Peterboroughissa isossa ostoskekuksessa sillä oli jotain juttuja mitä piti vielä ostaa, mutta illaksi sitten käytiin hakemassa fish&chipsit ja mentiin Danielin vanhempien luo katsomaan futista, koska telkkari ei vieläkään toiminut. Tai no mä kudoin mun kaulahuivia ja rapsutelin koiria, muiden katsoessa futista, sillä ei ole ihan mun juttu toi futis :D

Torstaina sitten löhöiltiin vaan sohvalla Lauran kanssa puolipäivää ja katottiin CSI New Yorkia monta jaksoa, kun siinä oli sarjamurhaaja jota ne jahtas monen jakson ajan joten ei sitä voinut kesken jättää! Käytiin kaupassa ja tehtiin kakkua ja sitten illalla sitten syötiin ja katottiin telkkaria, joka vihdoin käytiin päivällä asentamassa. Perjantaina olikin sitten mun aika lähteä kotiin ja jälleen kerran hypättiin autoon ja matka alkoi. Se on uskomatonta kuinka paljon liikennettä voi olla, ja vielä keskellä päivää ilman mitään sen erikoisempaa syytä tai iltapäiväruuhkaa. Mutta onhan noita ihmisiäkin siinä Lontoon ympäristössä paljon. Kentällä oltiin kumminkin hyvissä ajoin, joten hätää ei ollut. Check-in kesti ikuisuuden sillä oli melko pitkät jonot, mutta vaikka ne liikkuikin loppunjenlopuksi melko nopeesti, niin sitten tietysti jouduin sen tiskin taakse, mihin kaikki ongelma-asiakkaat kasaantui, ja loppujenlopuksi jonotin vaikka kuinka kauan ja tuli melko kiire kun piti käydä vielä parit tuliaiset ja jotain ruokaa käydä ostamassa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Helsingissä mua sitten odotti ystävä vuosien takaa, kun Satu tuli kylään viikonlopuksi, kun siellä oli koulutus stadissa ja tarvitsi yöpaikkaa. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa, ja mikä parasta, oli ihan samanlainen fiilis kuin ennenkin, eikä ollu yhtään vaivaantunutta tai mitään, ja pääsi vaihtamaan kuulumiset pitkästä aikaa. Oma viikonloppu meni oikeastaan kotona vaan sitten hengatessa. Se on kumma että aina reissun jälkeen väsyttää.

Sunnuntai-iltana superviikon (+3pv) päätti sitten myöskin kauan odotettu Paramoren keikka. Kerran aikasemmin bändin nähnyt, mutta vuosien fanituksen jälkeen, olin niin innoissani!! Jäähallilla oli ehkä turhan monta lämppäriä, vaikkakin ne oli kaikki ihan hyviä, oli odotus ehkä hieman turhan pitkä. Mutta saatiin ihan hyvät paikat, mutta pituudesta, tai sen puutteesta oli jälleen kerran hieman haittaa, kun pitkät pojat hyppeli meidän edessä, mutta en antanut sen haitata menoa vaan olin ihan fiiliksissä ja näytin varmaan erittäin idiootilta siinä hyppiessäni ja riehuessani ja laulaessani mukana, mutta en jaksanut välittää myöskään siitä, olin niin iloinen! Ja Paramore ei todellakaan pettänyt vaan veti aivan uskomattoman keikan, settilistaan olisin ehkä muutaman pienen muutoksen tehnyt mutta kokonaisuutena oli aivan parhautta ja en ollut kyllä ainut, sillä varmaan yksikään niistä 6500 ihmisestä mitä keikalla oli, ei seissyt hetkeäkään paikoillaan vaan kaikki oli avana messissä ja tunnelma mahtava myös hitaidenkin biisien ajan.

kuva